On olemassa kirjoja. Ja Kirjoja.

Kirjoja, joihin uppoutuu niin, että niistä ei pääse irti edes unissa. Joiden elämän viisaudet jää kummittelemaan päähän ja joiden takia tajunta takoo "sinun täytyy muistaa tämä vielä viikonkin päästä".

Ajatukset tuntuvat puurolta.

Ehkä koen vielä valaistuksen, kun saan ajatukseni jäsenneltyä. Liian tuoretta, on vaikea sisäistää.

Ote kirjasta:

"Pyytäisin kuitenkin yhtä palvelusta", viisas mies jatkoi ja ojensi pojalle lusikan johon hän kaatoi kaksi tippaa öljyä. `Kanna kierrellessäsi tätä lusikkaa mutta älä läikytä öljyä.` Poika lähti kulkemaan palatsin monia portaita ylös ja alas ja piti kokoajan katseensa tiukasti lusikassa. Kahden tunnin kuluttua hän palasi viisaan miehen luo.

`Näitkö ruokasalini persialaiset kuvakudokset?`viisas mies kysyi. `Näitkö puutarhan jonka luomiseen puutarhurimestarilta kului kymmenen vuotta? Huomasitko kirjastoni kauniit pergamentit?`

Poika tunnusti häpeissään, ettei ollut nähnyt mitään. Hän oli varonut, ettei läikyttäisi öljyä jonka viisas mies oli kaatanut lusikkaan.

`Palaa sitten tutustumaan maailmani ihmeisiin`, viisas kies sanoi. `Et voi luottaa ihmiseen ellet tunne hänen taloaan.`

Poika otti huojentuneena lusikan ja lähti kiertämään. Nyt hän tarkasteli kattojen ja seinien kaikkia taideteoksia. Hän näki puutarhat, ympäröivät vuoret, hennot kukat ja totesi, miten hienostuneesti kaikki esineet oli sijoitettu paikoilleen. Palattuaan viisaan miehen luo hän kertoi seikkkaperäisesti näkemästään.

`mutta missä ovat öljytipat joista pyysin sinua pitämään huolta?`viisas mies kysyi. Poika katsoi lusikkaan ja totesi, että hän oli läikyttänyt ne maahan.

`Voin antaa sinulle yhden ainoan neuvon`, viisaimmista viisain sanoi. `Onnen salaisuus on siinä, että katselee kaikkia maailman ihmeitä unohtamatta koskaan lusikassa olevaa kahta öljytippaa."