"En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan"

Joku se kehtaakin laulaa noin! Jouluna kun halutaan olla Ah! Niin vaatimattomia!
Muuten kyllä juostaan, ku varikset, kieli pitkällä kaiken kimaltavan perässä.
Kyllä minä odotan, (että ko' oon pakannut lapset autoon, tapellut ne hiljasiksi, matkustanut seittemän tuntia leikkien, kuinka mukavaa onkaan tämä matkustaminen) notta saisin palkinnoksi jotain kimaltelevaa. Mieluiten kultaista. Hopeakin käy.
Okei okei. Jokin "pieni" elektroninen laite korvaa kyllä kullan kimalluksen mennen tullen. Jos se vaan on vaaleenpunanen. Esimerkiksi semmonen läppäri ois kiva. Pinkki siis. Merkillä ei väliä.

Tai jos nyt ees konvehtirasian saisin.

Ja maailmaan rauhan.

Tästähän alkoi tulla toivelista joulupukille. Vieläköhän tää ehtis?

Tänään koin jotain kammottavaa. Luulen, että toiset ihmiset kutsuvat sitä nimellä joulustressi. Tiiättekö? Pitäs tehä sitä tätä ja tuota ja vähä totakin. Tarvis viijä paketti Maijalle ja Mirkulle ja naapurin Perakin lähetti meille kortin, eikä meillä oo sille mitään!!!!
Serkkutyttö on teheny palijon hienomman joulukortin taas kun minä! Ensvuonna teetän kortit jollain oikeella taiteilijalla! Siinäkös sitte leuhkii!
Ja voi kauhistus!! Lasten päiväkoteihin hoitajille on ostamatta jouluomenat, ja lähikauppaan on kuudensadanmetrin jonot kassoille.

Parkkihalliin on kuuden kilometrin.

Ja entäs missä kunnossa koti on?  Luulen, että jouluateriammekin on asunut elämänsä siistimmin kuin minä.

Siispä. Ajattelin aloittaa tämän stressin hoitamisen nyt alkajaisiksi surffailemalla netissä, vaikka nyt muutamankaan tunnin.

Tähän loppuun laitan tyttäreni laulamana kauniin joululaulun alun parin-kolmen vuoden takaa:

"Heinillä härkien kaukalon,
nukkuu matti silkoton.."

HYVÄÄ JOULUA!