Ja taas siellä jossain, kansa on pukeutunu parhaimpiinsa, maskanut itsensä kipeäksi Lomanin ja Rintalan ja muiden ihanien tyyppien luomuksista, kilpaillakseen siitä, kenen luomus on huomiotaherättävin. Käyttävät niitä yhden illan, saavat murskakritiikin ja oksentavat aamuyöstä omaisuuden maksaneen wannabe-prinsessamekkonsa helmaan. Onneksi! Oi onneksi oksennus sisältää vain mitä hienointa kaviaaria ja shamppanjettia. Ei mitä tahansa skumppaa! Onnea Suomi! Huomenna kukaan ei muista oliko KarpelallaSaarelalla vai mikä se nyt oli, sininen vai oranssi mekko. Ruma se kuitenkin oli. Sanoo rahvas, jolla ei olis varaa asun vyöhönkään, mutta jolla kuitenkin on varaa arvostella. Siihen meistä jokaisesta on, vaikkei linnantanssiaisiin pääsiskään. Nimimerkki Vipukin osaa homman.

Yläasteen lyhyellä matiikalla ja pitkällä kuvaamataidolla ei opi kaikkia kirjotusvihreitä. Joten unohtakaa tyhjänpäiväset kieliopit ja nauttikaa Prinsessan tekstin sisällöstä. Linuxin oikoluku kun on sieltä jostain.