Torstai, toivoa täynnä. Niinhän ne viisaat sannoo.
Mikkä viisaat? Saako torstaisin sitten toivoa? Toivon, notta veronpalautusrahat ois tulleet tuplana mulle. Saisin kerrankin uida rahoissani kuin Roope. Mutta turha toivo.
Nekin roposet kilahtelevat hienosti Br-lelun ja kaikkien muiden lelukauppojen kassoihin näin joulun alla.
Pitää, on aivan pakko vyöryä tuonne ihmisvilinään jouluruuhkiin nauttimaan suurimman kulutusjuhlan ja krääsän viehätysvoimasta.
Lopulta saa tulla kottiin jalat kippeinä, käsivarret hellänä kasseista jotka sisältävät pikkuautoja, kauko-ohjattavia, prinsessamekkoja, spidermanasuja, petshoppeja ja kaikkea muuta tuiki tärkeää, joita ilman joulu ei ole joulu.
Kädet syyhyää jo ja jalkoja pakottaa, rahat polttaa tilillä. Niistä on pakko päästä eroon, äkkiä! Että pääsee sitten taas ensviikolla laskemaan senttejä, onko nyt varaa ostaa kunnon lihaa vai tyytyäkkö jauhettuun nautasikaan.
Ei sen puoleen. Nykyään turvaudun muutenkin mieluummin siihen nautasikaan. Tästä äireestä on tullu äärimmäisen laiska kokki. Mitä noppeemmin muksut saa murua rinnan alle, sen parempi. Niin ja mitä vähemmällä vaivalla.

Eilen illalla, vielä, kun ei ollut torstain toivo, sain kuulla jotain hyvinkin mielenkiintoista. Eräs tyyppi oli tehnyt insinööri aivoillaan tuiki tärkeän laskelman. Kauanko työpaikalla tulee istuttua vessassa kirjan kanssa. Yksi istunto kestää 10 minuttia, jonka aikana kerkeää lukea niin ja näin monta sivua kirjaa. Kirjassa on näin monta sivua, joten kun kirja on luettu, on vessassa istuttu kolmetuntia. Ja kaikesta siittä työnantaja on maksanut palakkaa.
Parempaan ei voisi työpaikalla aikaansa kuluttaa kuin lukemiseen. Itsensä sivistämiseen.

Kannattas varmaan itsekin kerätä Aku Ankat, Tex Willerit ja avotakat pois vessasta ja siirtyä vaikka Parnassoon tai muuhun yleissivistävään lehteen. Ei sen puoleen. Eihän äiti kerkiä vessassa lukemaan.. paitsi kuin dödöpurkin tai hiuslakan tuoteselostetta.