Esikoisestani on pikkuhiljaa kasvamassa mitä kauhein nykynkielen taitaja. Tai "taitaja". Pari iltaa sitten, kysyin kysymyksen tyttäreltäni. Vastaus tuli kuin bigbrother-talon asukeilta:

"Noku emmä niinku sillee tiiäksä totanoin niinku.." Sitä molotusta kuunnellessani kävi vain mielessäni, että jokohan tyttö ymmärtäisi sen verran sanakirjaa, notta menis jakeluun, ettei tuo sen vastaus tarkottanut yhtään mitään.

Vanhempi poikani jutteli ystäväni kanssa:

"Miks teillä ei oo yhtään poikaa?" Poika kysäisi.                                                                       "Siksi, kun sitä ei voi itse päättää, kumpi tulee." vastasi ystäväni.                                        "Niin. Pappi sen päättää." Totesi poikani ilmeisestikin hyvin tietäväisenä.

Jokohan olis munkin aika kertoa pojalle kaulimesta ja moottorisahasta? Ja viedä esikoinen puheterapiaan?